109 I POTILAAN TILANNE

Jouduin torstaina jättämään postauksen kesken niin laitan postauksen vähän erilailla. Yrittäkää saada selvää ja suuuren suuri kiitos aivan kaikille, jotka ovat toivottaneet Immylle paranemisia! :)

Torstaina kirjoitettu:
Olen nyt jokatoisen puolentunnin talutellut Immyä reippaasti käynnissä ja yrittänyt saada sen syömään ja juomaan. Syödä se ei ole suostunut, mutta olen saanut sen suuhun kaadettua pari tippaa käden lämpöistä vettä. Olen joutunut laittamaan Immyn turvan veteen väkisin  ja parikertaa se on yrittäny huijata minua tekojuomalla eli näytellyt juovansa. Ovela tapaus! :) Parisen kertaa se on lutrannut vedellä, joten toivon mukaan se on ottanut edes pari tippaa vettä itseensä.

Taluttelut ovat menneet kaikin puolin hyvin, vaikka usein on tuntunut, että raahaan perässäni jotakin kivisäkkiä. No eihän kukaan meistäkään tykkää välttämättä tallustella pitkin peltoja mahakivussa?

Tänään kirjoitettu:
Eilen jouduttiin kuitenkin iltapäivällä lähtemään ponin kanssa kohti Hyvinkään hevossairaalaa, koska Immyn olo ei mennyt mihinkään suuntaan enää.

Paikanpäällä odoteltiin jokunen kymmenen minuuttia meidän vuoroa. Lopulta menimme lääkärin perässä saliin tietokoneen luo, jonne lääkäri kirjoitti vastaukseni hänen esittämiin kysymyksiin. Hän kuunteli suolistoäänet ja sanoi niiden kuuluvan vasemmalla puolella hyvin vähän, mutta oikealla ei menannut kuulua melkein mitään.

Sitten laitoimme Immyn semmoiseen karsinaan, jonka ylitse pystyy hevosta ´sörkkimään´ (juu, mutta aivan sama). Siinä Immylle laitettiin kipulääke ja tyhjennettiin/tunnusteltiin peräsuoli. Sitten Immyltä ajeltiin pois karvaa kaulan kohdalta ja kohtaa alettiin desinfioida (?) seuraavaksi lääkäri alkoi laittaa Immylle nestettä. Pitelin ja rauhoittelin Immyä ja samalla minulla alkoi tuntumaan mahassa ihmeelliseltä.

No, ajattelin sen tietty olevan ohimenevää, mutta seuraavaksi kun Immyä alettiin nesteyttää alkoi silmäni vähän sumentua, äänet kuuluivat vähän kaikuvina ja hiljaisina ja jaloistani alkoi mennä tunto. Pääsin kuitenkin nopeasti penkille makaamaan, niin ei tullut mitään pyörtymistä. Luultavasti jännitin niin paljon, että se purkautui kunnon pyörrytyksenä. Siinä makoillessa sain mukillisen vettä, niin alkoi helpottaa.

Menin katsomaan Immyä vielä, niin lääkäri sanoi, että Immy jää sinne yöksi. Ei siinä muu auta kun kyynel silmäkulmassa toivottaa sille onnea ja jättää poni sinne.

Lääkäri lupasi soittaa täksi päiväksi kuulumisia ja kohta pitäisi puhelimen pirahtaa. Voi vaikka vähän postata siitä sitten lisää, mutta nyt tiedätte, että mitä tällä välin on ehtinyt tapahua.