17. ISTUNTANI KAUHEIMMAT ONGELMAT 2. OSA
Nyt jatkan vielä kirjoittelua näistä istunta ongelmistani. Tällä kertaa ovat aiheena jalkani, jotka ovat olleetkin hankalin ja hirvein ongelmani.
Jalkojen leväälleen muodostuminen alkoi luultavasti siitä, kun kantapääni alkoivat laskea aina vain alemmas. Eräs tuttumme sitten epäili jalustimieni olevan liian lyhyet, joten sitten tottakai piden sin niitä ja loppu tuloksena olivat aivan liian pitkät jalustimet! Sen jälkeen en saanut pidettyä jalkojani kiinni Immyn kyljissä ja jalat tuntuivat kokoajan heilumaan. Ratsastaessani ilman satulaa en meinannut saada millään tasapainoa ja ratsastus oli muutenkin hankalampaa.
Ratsastin pitkillä jalustimilla n. puolen vuoden verran kunnes kiinnitimme valmentajamme kanssa asian huomiota ja lyhensimme jalustimia hiukan. Jalkoja oli silti vaikea pitää paikoillaan, koska olin jo tottunut pitämään ne hyvin leväällään. Välillä pakotin jalkani paikoilleen, mutta siitä seurasi särkyä lonkkaani sillä jalkani eivät pakotettuna pysyneet tietystikkään rentoina.
Lähipäivinä ennen ja jälkeen Immyn klinikkareissun menin paljon kävelylenkkiä Immyllä ilman satulaa ja otin tavoitteeksi pitää jalat rentoina Immyn kyljissä. Jalat alkoivat vähitellen menemään automaattisesti paikoilleen ja ongelma rupesi korjaantumaan.
Kun pääsin pitkästäaikaa kipuamaan Immyn selkään, jalat menivät itsestään paikoillee ja ovat tähän asti pysyneetkin josta olen aivan innoissani. Minua vain pelottaa jos tuo jalkaongelma tulee takaisin, mutta eiköhän se ole jo selvitetty ja uusia haasteita päin.:)
Kiitos jo muuten etukäteen kaikille jotka ovat blogejaan linkkaileet, sillä niitä on tullut oikein mukavasti. Jesjes! Nyt kuitenkin kehitän huomiseen luukkuun jotain kivampaa kuin tälläistä tulsää jauhamista huonosta istunnastani. Huomiseen, moikka!:)
Jalkojen leväälleen muodostuminen alkoi luultavasti siitä, kun kantapääni alkoivat laskea aina vain alemmas. Eräs tuttumme sitten epäili jalustimieni olevan liian lyhyet, joten sitten tottakai piden sin niitä ja loppu tuloksena olivat aivan liian pitkät jalustimet! Sen jälkeen en saanut pidettyä jalkojani kiinni Immyn kyljissä ja jalat tuntuivat kokoajan heilumaan. Ratsastaessani ilman satulaa en meinannut saada millään tasapainoa ja ratsastus oli muutenkin hankalampaa.
Ratsastin pitkillä jalustimilla n. puolen vuoden verran kunnes kiinnitimme valmentajamme kanssa asian huomiota ja lyhensimme jalustimia hiukan. Jalkoja oli silti vaikea pitää paikoillaan, koska olin jo tottunut pitämään ne hyvin leväällään. Välillä pakotin jalkani paikoilleen, mutta siitä seurasi särkyä lonkkaani sillä jalkani eivät pakotettuna pysyneet tietystikkään rentoina.
Lähipäivinä ennen ja jälkeen Immyn klinikkareissun menin paljon kävelylenkkiä Immyllä ilman satulaa ja otin tavoitteeksi pitää jalat rentoina Immyn kyljissä. Jalat alkoivat vähitellen menemään automaattisesti paikoilleen ja ongelma rupesi korjaantumaan.
Kun pääsin pitkästäaikaa kipuamaan Immyn selkään, jalat menivät itsestään paikoillee ja ovat tähän asti pysyneetkin josta olen aivan innoissani. Minua vain pelottaa jos tuo jalkaongelma tulee takaisin, mutta eiköhän se ole jo selvitetty ja uusia haasteita päin.:)
 |
| kesä 2012 |
6 kommenttia:
http://www.rupsujanoksu.blogspot.fi/
Nää on kivoja nää istunta postaukset!
No mulla oli ongelma mun jalkojen kanssa et mun jalka on liian syvällä jalustimessa. Mutta sekin tapa on jäänyt taivaan tuuliin.
T.Jenni
Nää on kauheita nää ongelmat.. Lisää tulee, ennekuin vanhojakaan on kitketty pois!
Anonyymi - Voi kiitos positiivisesta palautteestasi!:) Hyvä etteivät jalkas vaivaa enää ratsastaessa:)
Aamu - olen aivan samaa mieltä!:/
Nää on kivoi et sä kerrot ongelmistas ja me saahaan kertoo omista:)
Anonyymi - Kiitos! Mukava myös kuulla miten teidän ongelmat istunnan kanssa ovat korjautuneet ja mitkä projektit teillä on menossa:)
Lähetä kommentti