JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

15. ISTUNTANI KAUHEIMMAT ONGELMAT 1. OSA

Moi! Muistin vasta näin ilta myöhään etten ole julkaissut vielä tämän päivän joulukalenteria, joten nyt sitten yritän kirjoittaa näppäimistö sauhuten. :D

Tämän aiheenahan on siis istuntani kauheimmat ongelmat. Luulen tekeväni näitä ainakin pari osaa, mutta nyt kuitenkin kerron tuosta ns. kilpikonna istunnastani (töltti istuntani entinen nimitys) :D

Jossain vaiheessa kun Immyä ratsastelin töltti-istuntani alkoi muotoutua aivan ihmeelliseksi. Yläselkäni oli kaarella, nojasin usein aivan liikaa taakse päin, pääni työntyi eteen ja katse oli Immyn niskassa. Sain tölttäiltyä paljon tuossa asennossa ja pikkuhiljaa se jäi selkäytimeeni, joten asennon korjaaminen oli mahdottoman hankalaa, mutta näköjään mahdollista.

 Aloitin töltti istuntani korjaamisen yläselästäni ja alkuun yritin kentällä aina portin kohdalla muistaa vetää hartiani taakse. Enhän minä tietenkään muistanut tuota muistikeinoa, joten tuo tapa ei auttanut tällaista lahopäätä yhtään. Seuraava keinoni oli pyytää isäni tai äitini seuraamaan ratsastustani ja aina kun selkä oli kyyryssä heidän olisi karjaistava oikein kunnolla, jotta vähitellen alkaisin muistamaan. Niinhän siinä sitten kävi etteivät vanhempani muistaneet sanoa selästä mitään. Kokeilin myös ratsastaa raippa hupparin alla, mutaa tuo oli keinoista inhottavin sillä raippa ei pysynyt paikallaan selässä ja työnsi päätäni entistä alemmas. Viimeinen keinoni oli mennä pari ratsastuskertaa hartiat yli vedettyinä taakse. Tuo keino auttoi hiukan hartioiden takana pitämistä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Hartiani alkoivat kuitenkin vaivata joka päivä entistä enemmän ja alkoivat olemaan mielessäni melkein kokoajan, joten en voinut unohtaa niitä enää ratsaillakaan. Sitä kautta sitten opin pitämään hartiani takana.

Kun olin saanut hartiani suht. kuntoon oli seuraava projekti olikin pääni ja katse. Tuo ongelma on ollut kyllä tavattoman vaikea korjata, sillä en ikinä huomannut katsovani Immyn niskaa ennen kuin joku minulle sanoi, että katsoppas välillä eteenkin päin. Kerran ollessani maastossa Yaguarin ja Athenen kanssa olimme Immyn kanssa jonomme päässä ja yritin pitää katseeni kokoajan edessä kulkevan hevosen hännässä. Silloin sain katsettani korjattu, mutta vain hiukan... Immyn ollessa klinikalla minun katseelleni sitten tapahtui jotain. Loman jälkeen ratsastin heti ilman mitään katse ongelmaa. Minne sitten tuo oli kadonnut sitä en tiedä, mutta hyvä vain, että katosi!:)

Nyt olen vihdoin tyytyväinen töltti-istuntaani, eikä minun toivottavasti enää tarvitse hävetäkkään sitä. Onko teillä ollut ongelmia istunnassanne? Jos on niin minkä laisia?

Sirpan valmennus 2012 (taas katse alhaalla!)